Jos Venäjä ilmoittaisi yksipuolisesti selvittävänsä maidemme yhdistämistä, keskinäisen yhteistyön edellytyksen tuskin ainakaan paranisivat. Perusteita hankkeelle olisi toki löydetävissä mm. rinnakkaisten hallintokoneistojen poistumisesta, päätöksenteon keskisttymisestä, rantatonttien kaavoittamisen tehostumisesta, alueellisten varallisuusverojen vähenemisestä ja metr… korjaan kaasuputkilinjojen mutkattomammasta vetelystä. Puutulleistakin päästäisiin eroon. Vertaus on naiivi ja kärjistetty, mutta logiikka sama kuin Helsingin kaupunginhallituksen aikeissa lähteä yksipuolisesti selvittämään pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä – omasta vinkkelistään.
Selvityksen johtopäätökset ovat jo arvattavissa. Tilaaja saa omista lähtökohdistaan teetetystä selvitykestä poikkeuksetta haluamansa suuntaisen lausunnon. Uskotavuuden lisääminen onnistuu kätevästi sisällyttämällä raporttiin muutama soraääni. Yhdistyminen ei ilman perustuslakimuutoksia ole onneksi kiinni yksin Helsingin halusta.
Kun muualla yhteiskunnassa parhaat menestystarinat perustuvat kohtuullisen kokoisiin, ketteriin ja keskenään kilpaileviin yksiköihin, Helsingin kaupunginhallitus pitää kilpailua aivan erityisenä uhkana alueen kehitykselle. Tosiasia on, että neljän yhteistyössä toimivan, keskenään terveesti kilpailevan kaupungin yhteenlaskettu panos metropolialueen kehittämiseen on suurempi, kuin mihin yksi keskusjohtoinen koneisto tulisi pystymään.
Suur-Helsingissä reuna-alueiden kehittäminen ei kiinnostaisi enää ketään. Yksittäisen kansalaisen kannalta hallinnon niin sanottu suoraviivaistaminen johtaisi yhteen entistä suurempaan hallintokoneistoon, jolloin päätöksenteko ja vaikutusmahdollisuudet omaan elinympäristöön karkaisivat asukkaiden ulottumattomiin. Tätä demokratiavajetta ei korvata sillä, että kaupunginosavaltuusto tai muu korttelikomitea saisi silloin tällöin päättää, hankitaanko kaupunginosalle osoitetuilla määrärahoilla uusi keinu vai liukumäki.
Kaupunkien yhdistämistä perustellaan usein kansainväliset mitat täyttävän metropolin muodostumisella. Epäilen sitä, että muuttuisi maailmanluokan metropolin sykkiväksi keskuspuistoksi, vaikka Helsingin asukasluku kuntarajoja pyyhkimällä saataisiinkin maailmanluokan mittoihin. Asukkaiden kannalta keskeistä on mahdollisuus käyttää palveluita tarpeen tullen kuntarajojen yli, mikä jo monelta osin toteutuukin. Myös rajat YTV-alueen kaupunkien välisessä julkisessa liikenteessä tulee korvata joustavammilla vyöhykkeillä – tai pikemminkin poistaa vyöhykkeet kokonaan. Mutta se, että matka Espoon perukoilta Itäkeskukseen maksaisi saman kuin ajelu ratikalla eduskuntatalolta kruunuhakaan on tuskin nykyisten helsinkiläistenkään intresseissä.
Jos kyse olisi kansainvälisestä politiikasta, Helsingin kaupunginhallituksen lausuntoa pidettäisiin vakavana provokaationa. Toivon, että pääkaupunkiseudun päättäjillä riittää tästä huolimatta viisautta jatkaa yhteistyön syventämisen tiellä, sillä se maailmanluokan metropoli syntyy hyvällä yhteistyöllä – ja ottamalla kaavoituksen ja liikenteen suunnitteluun mukaan nykyistä pääkaupunkia laajemman alueen.
Eräs helsinkiläinen demari vertasi aikoinaan Sipoota nakkikioskiin. – Tällä asteikolla Kauniainen lienee muutaman Michelin-tähden ravintola? On sääli, jos tarjonta pääkaupunkiseudulla rajoitetaan yhden keskuskeittiön pöperöihin.
