Valtuustokauden ensimmäinen tilaisuus oli pääkaupunkiseudun valtuustojen kokoontuminen Helsingin kaupungintalolla. Etenkin helsinkiläiset päättäjät painottivat vuolaasti keskinäisen luottamuksen rakentamisen tärkeyttä edellytyksenä kaupunkien väliselle tiiviille yhteistyölle.
Luottamuksen tärkeys unohtui nopeasti. Muutama viikko juhlapuheiden jälkeen Helsinki on ottamassa viralliseksi tavoitteekseen yhteistyön jatkamisen vuoteen 2012 saakka ja pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisen vuoden 2013 alusta lähtien.
Tiiviin yhteistyön jatkaminen ja imperialistinen uhittelu eivät luonnistu samanaikaisesti. Helsinki vaarantaa linjauksillaan koko pääkaupunkiseudun tiivistyvän yhteistyön edellytykset. Ehkäpä pääkaupunkiseudun kuntien välisessä yhteistyössä olisi nyt aika ottaa aikalisä ja neuvotella siitä, jatketaanko yhteistyön vai sapelinkalistelun tiellä. Jälkimmäinen tie törmää väistämättä perustuslailliseen umpikujaan. Samalla kaikki resurssit, jotka Helsinki aikoo käyttää sotakirveensä kiillotteluun, ovat pois pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvoinnista ja hidastavat seudun kehittymistä metropolialueena.
Espoon ja Kauniaisten päättäjien haasteena on olla liiaksi provosoitumatta Helsingin uhittelusta. Seudun kehittäminen yhdessä, terveen kilpailun pohjalta, on kaikesta huolimatta kokonaisuuden edun mukaista. Mutta jos Helsinki ottaa kaupunkien yhdistämisen viralliseksi tavoitteekseen, rintamalinjojen tiivistysmistä myös Espoon ja Kauniaisten poliittisella rintamalla on varmasti tiedossa.
