Edelliset vaalit neljä vuotta sitten menivät helposti. En asettanut kovin suuria ennakko-odotuksia. Valtuustopaikkakin tuli puolittain vahingossa.
Nyt valtuutettuna vaaleihin suhtautuu aivan toisin. Neljä vuotta sitten, varavaltuutettuna, vaaleista oli vain voitettavaa. Nyt on olemassa myös se mahdollisuus, että vaaleissa häviää. Valtuustopaikan menetys olisi isku, jollaista kukaan ei mielellään ota vastaan.
Vaalit ovat väistämättä itsetutkiskelun paikka. Mitä olen saanut kuluvalla kaudella aikaiseksi? Mitä en ole tehnyt? Osaanko tuoda oikeita asioita esille ja koetaanko ne tärkeiksi?
Äänimäärä tulevissa vaaleissa kertoo jotain, mutta ei aukotonta totuutta sekään. Lopputulos on paljolti kiinni kampanjan onnistumisesta, listan koostumuksesta ja monesta muusta muuttujasta. Äänestäjät eivät – ikävä kyllä – voi käytännössä tietää, mitä kukakin on valtuustossa ja luottamuselimissä tehnyt ja millaisia arvoja todellisuudessa edustanut.
Siinä määrin stressaavaa tämä vaalityö etenkin yhdistyksen vaalipäällikkönä on, että toivon lokakuun 26. päivän koittavam pian. Toisaalta haluaisin hidastaa aikaa, että ehtisin paremmin valmistautua loppukiriin.